Tervetuloa osallistavan musiikkitoiminnan oppaaseen!

Opas on Musiikki elämään -hankkeen (2011–2014) julkaisu, joka on tarkoitettu osallistavan musiikkitoiminnan tekijöille, tilaajille, kouluttajille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Oppaan tekstit koostuvat hankkeen kokemuksista ja havainnoista sekä alan tutkimuksista ja haastatteluista. Tekstit on jaettu neljään kategoriaan: osallistava musiikkitoiminta, tilaaminen, tuottaminen sekä osaaminen ja koulutus.

Osallistava musiikkitoimintaTilaaminenTuottaminenOsaaminen ja koulutus

Voit aloittaa yllä olevista napeista, selata opasta sivu kerrallaan tai hypätä sivun laidassa olevasta valikosta haluamaasi kohteeseen. Hakasuluissa olevat numerot viittaavat lähdeluetteloon.

Musiikki elämään -hankkeessa osallistava musiikkitoiminta on osallistujalähtöinen ja aktiiviseen taidetoimintaan perustuva vuorovaikutuksellinen tilanne. Sen tavoitteita ovat osallistuminen, taiteellinen toiminta sekä merkitykselliset kokemukset ja niiden jakaminen. Musiikin kautta kohdataan ja kuunnellaan toisia, osallistutaan vuorovaikutukseen ja toimitaan yhdessä. [3]

Osallistavalla toiminnalla pyritään tarjoamaan tilaisuuksia kokea, tuntea ja ilmaista, ja näin mahdollistaa voimautumisen kokemuksia. Toimintaan osallistuva on aktiivinen tekijä ja toimija. Parhaimmillaan osallistava taide- ja musiikkitoiminta vahvistaa omakohtaista kokemusta osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista omassa elämässä. [14,15]

Lisää tietoa: Kirjallisuutta ja lähteitä sekä Case-esimerkit

Useissa eri yhteyksissä on todettu musiikkitoiminnan moninaiset hyvinvointivaikutukset [ks. esim. 1,5,9,10,13]. Alan monimuotoisuus ja merkittävyys olisikin tärkeää saada esiin, jotta kunnissa saataisiin osallistavan musiikkitoiminnan mahdollisuudet laaja-alaisemmin käyttöön. Musiikki elämään -hankkeessa on keskitytty siihen, kuinka musiikin alan kolmannen sektorin osaaminen ja kuntien tarpeet saadaan paremmin kohtaamaan.

Oppaan tässä osiossa käsitellään osallistavan musiikkitoiminnan hyödyntämistä erityisesti kuntatilaajan näkökulmasta.

Tämän takia minun kannatti elää tämäkin päivä”

Musiikki elämään -hankkeen konserttiin osallistunut eläkeläisrouva

Musiikkitoiminta tuottaa monenlaisia hyötyjä. Se voi aktivoida, rentouttaa, kuntouttaa ja tukea persoonallisuuden kehitystä. Lisäksi osallistavaa musiikkitoimintaa voidaan käyttää muun muassa muistisairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon, kuntoutustarkoituksiin (esim. päihde- ja mielenterveyskuntoutujat) sekä kehitysvammaisten ja vanhusten toimintakyvyn ylläpitoon. Taidelähtöisiä menetelmiä voidaan soveltaa myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. [1,5,9,10,13]

Osallistavasta musiikkitoiminnasta voivat hyötyä varsinaisten osallistujien lisäksi myös heidän läheisensä ja heidän kanssaan työskentelevät (esim. hoitohenkilökunta, opettajat ja nuorisotyöntekijät): On havaittu mm., että taiteen soveltavalla käytöllä voi olla hyötyä muistisairaiden psyykkiselle ja kognitiiviselle hyvinvoinnille ja heidän
omaistensa  jaksamiselle [13]. Taiteen ja sen luomien merkitysten hyödyntämisellä työelämän ja työyhteisöjen kehittämisessä voidaan edistää työssä jaksamista [1].

Inhimillisistä hyödyistä puhuttaessa on muistettava myös taiteilijanäkökulma. Esiintyjän, osallistajan ja ohjaajan roolissa toimiva taiteen ammattilainen tai harrastaja saa osallistavasta taidetoiminnasta toki rahaa ja työmahdollisuuksia, mutta parhaassa tapauksessa suuria elämyksiä, motivaatiota työhön sekä monipuolista kokemusta, joka laajentaa hänen osaamistaan.

Osallistavassa musiikkitoiminnassa on kyse myös rahasta. Ennaltaehkäisevät ja toimintakykyä ylläpitävät toimet tulevat useimmiten hoito- ja laitosjaksoja halvemmiksi. Työhyvinvoinnin lisääntyessä sairaspoissaolot vähenevät ja koettu hyvinvointi ja elämänlaatu kohenevat. Opetusministeriön laskelman (2011) mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.

Taiteen soveltavalla käytöllä on laajoja myönteisiä vaikutuksia yhteisöllisyyden lisääjänä. Hyviä esimerkkejä löytyy mm. Isosta-Britanniasta, jossa erilaisten osallistujaryhmien ja asukasyhteisöjen kanssa työskentee nykyään noin 12 000 yhteisötaiteilijoiksi kutsuttua taiteen ammattilaista. [11]

Erilaisten ryhmien, kuten kehitysvammaisten, aktiivisen toimijuuden kasvu lisää ryhmien yhteiskunnallista näkyvyyttä. Julkisuutta saaneena esimerkkinä tästä on osallistavana työpajatoimintana aloittanut punkbändi Pertti Kurikan nimipäivät, joka tähditti Kovasikajuttu-dokumenttielokuvaa vuonna 2013.

Osallistavaa musiikkitoimintaa, samoin kuin muuta taiteen soveltavaa käyttöä voidaan tarjota lukuisille kohderyhmille ja toimialoille:

• lapset
• nuoret
• kehitysvammaiset
• vanhukset
• mielenterveyspotilaat ja -kuntoutujat
• päihdekuntoutujat
• muistisairaat
• maahanmuuttajat
• muut ryhmät, joiden osallisuutta kulttuuriin halutaan vahvistaa

Osallistavan musiikkitoiminnan palvelutuotteiden sisältöjä ja muotoja rajaa vain mielikuvitus. Musiikki elämään -hankkeessa on pilotoitu erilaisia työpajoja, kerhotoimintaa ja osallistavia konsertteja. Lue lisää: case-esimerkit.

Konkreettisten suoritteiden, kuten työpajojen, lisäksi osallistavaa musiikkitoimintaa voidaan tilata vaikutuslähtöisesti. Tällöin kunta tilaa esimerkiksi kuntouttavaa taidetoimintaa aivohalvauspotilaille tai ennaltaehkäisevää toimintaa syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Osallistavan musiikkitoiminnan sisältö ja menetelmät räätälöidään tapauskohtaisesti haluttujen vaikutusten aikaansaamiseksi. Kunnan tavoitteena on tavoittaa erityisryhmät, jotka saattavat helposti jäädä kulttuuripalveluiden katvealueelle. [12]

Osallistavuuden määrä ja muodot vaihtelevat valittujen toiminta- ja työtapojen mukaan esimerkiksi yleisökeskustelun sisältämästä konsertista osallistujien itsensä luomaan taidehetkeen.

Kolmannen sektorin osallistavan musiikkitoiminnan tarjoajat voidaan jaotella karkeasti sekä ammattilaisuuden että toimintasektorin mukaan. Suuri osa suomalaisesta yhdistystoiminnasta pyörii vapaaehtoisten harrastajien voimin, mutta yhdistysten palvelutoiminnan yleistyessä kolmas sektori työllistää entistä enemmän myös musiikin ammattilaisia (esim. yhdistyspohjaiset musiikkiopistot). [7] Sekä ammattilais- että vapaaehtoiskenttä voivat tehdä osallistavaa musiikkitoimintaa, mutta tilaajan on syytä huomioida niiden väliset mahdolliset erot, kuten palvelun laatu, vaikuttavuus, toimitusvarmuus, jatkuvuus ja volyymi.

Lisäksi yhdistyskenttä jakautuu sen mukaan onko tuottajataholla omat taiteilijat vai ei. Tuottajatahona voi toimia esim. yhdistyspohjainen palvelutalo, jolloin muusikot palkataan talon ulkopuolelta. Esimerkki muusikkovaihtoehdosta on musiikkiopisto, joka työllistää taiteilijat suoraan. Huomioitava on myös mahdolliset välittäjäorganisaatiot (esim. Konserttikeskus), freelancertyö, alan yrittäjät ja oppilaitosyhteistyö.

Palvelutuottajaa valittaessa kuntatilaajalle on tärkeintä, että palvelu täyttää kunnan toiminnalle asettamat tavoitteet. [12]

Kunnalla on monia tapoja tarjota taidelähtöisiä hyvinvointipalveluita kuntalaisilleen. Kunta voi palkata osallistavan musiikkitoiminnan ohjaajan tai ostaa palveluita yrityksiltä tai yhdistyksiltä. Lisäksi mahdollisia ovat erilaiset avustus- ja yhteistyösopimukset yhdistysten kanssa. [12]

Osallistavan musiikkitoiminnan tilaamiseen kolmannelta sektorilta, olipa se hankinta- tai yhteistyöpohjaista, liittyy muutamia pääperiaatteita: Avustamiseen perustuva toiminta nousee useimmiten yhdistyksestä, kun taas palvelujen tilaamista määrittelee enemmän kunta. Lisäksi hankintalain mukaan kysymyksessä on hankintasopimus, silloin kun tarkoitus on sopia palvelun ostamisesta, riippumatta siitä mikä sopimuksen nimi on. [7]

Esimerkkejä erilaisista sopimusmalleista löydät Kolmannelta lähteeltä:

Yhdistykset toteuttamassa itsetään – ja palvemassa yhteiskuntaa, s. 51-52

Yhteistyösopimukset voivat olla sopimuksen molemmille osapuolille antoisia, hyödyllisiä ja arvokkaita, mutta samalla myös monimutkaisempia kuin suorat ostot tai avustukset.

Yhteistyösopimukset, joissa sovitaan kumppanuudesta:

• Kummallakin osapuolella on mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä tehdään.
• Sopimukset perustuvat yhteiseen valmisteluun ja suunnitelmaan, sisältäen molempien osapuolten tavoitteita.
• Yhteistyössä on yleensä kysymys pitkäkestoisemmasta toiminnasta, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Käytännössä puhutaan pidemmistä sopimuskausista tai toistaiseksi voimassa olevista sopimuksista.
• Tavoitteena jatkuva vuoropuhelu, yhteistyö ei perustu vain henkilösuhteisiin.
• Kummallakin on tavoitteisiin liittyviä velvoitteita, toimenpiteitä, kustannusvastuuta ja taloudellista riskiä.
• Yhteistyösopimuksissa voiton mahdollisuutta rajoitetaan sopimalla selkeästi hinnoitteluperiaatteet.
• Hinnat ovat usein enemmän todellisten kustannusten mukaisia kuin katteellisia. Toiminnasta ei pyritä saamaan voittoa kummallekaan osapuolelle.
• Korvaus voi rahasuorituksen sijaan olla taloudellinen arvo, kuten maksuton tila, jonka tuottaja saa käyttöönsä. [7]

Osallistavaa musiikkitoimintaa voidaan rahoittaa sekä kunnan varoilla että ulkoisella rahoituksella, kuten säätiöiden apurahoilla. Rahoitus on haaste niin julkisella kuin yksityisellä puolella, ja sitä koottaessa kannattaa hyödyntää useampaa eri lähdettä.

Lisätietoa Kolmannelta lähteeltä:

Yhdistykset toteuttamassa itseään – ja palvelemassa yhteiskuntaa, s.59

Tieteen, taiteen ja kulttuurin rahoituslähteita:

Aurora-tietokanta

Kunta voi rahoittaa osallistavaa taidetoimintaa monelta kustannuspaikalta:

• sivistystoimi: opetus- ja kasvatustoimi, kulttuuritoimi, nuorisotoimi, iltapäiväkerhot ja muu kerhotoiminta
• sosiaali- ja terveystoimi: mm. vanhus- ja vammaispalvelut, palvelutalot
• keskushallinto: yhteistyösopimukset saatetaan pienissä kunnissa tehdä kunnanhallituksen kanssa

Kunnissa on lisäksi yleistymässä toimintamalli, jossa kustannuksia jaetaan eri sektoreiden kesken palveluja ostettaessa. Osallistavaa taidetoimintaa voi kustantaa esimerkiksi puoliksi sivistystoimi ja puoliksi sosiaali- ja terveystoimi. [12] Rahoituksen ja yhteistyön tavat on syytä varmistaa etukäteen siltä kunnalta, johon palvelua suunnittelee.

Osallistavaa musiikkitoimintaa voidaan rahoittaa myös muista tulolähteistä kuin kunnan talousarvion kautta. Pysyvän rahoituksen saaminen on nykyään vaikeaa niin kunnilta kuin muilta tahoilta, mutta erilaiset avustukset ja projektirahat auttavat taidelähtöisten menetelmien käyttöönotossa. Käyttötarkoituksen mukaan apurahoja voivat hakea niin taiteilijat, yhdistykset kuin kunnatkin. Avustukseksi voidaan yhdistyksen näkökulmasta laskea myös kunnan tarjoamat hintasubventiot esimerkiksi tilojen käytössä.

Urheilussa ja populaarikulttuurissa on vuosikymmeniä käytetty rahoitukseen yritysyhteistyötä ja sponsoreita, nämä rahoitusmuodot sopivat yhtälailla osallistavaan musiikkitoimintaan. Lisäksi erityisesti aikuisten kanssa toimittaessa on yhtenä merkittävänä rahoitusmuotona huomioitava suora asiakasrahoitus koska esim. nykyisillä senioreilla on usein mahdollisuus maksaa omista palveluistaan. Samalla tavalla asiakasrahoitusta voidaan harkita myös lasten harrastetoiminnassa, jolloin pääosa rahoituksesta on  vanhempien vastuulla.

Perinteisen harrastustoiminnan lisäksi yhdistykset ovat nousseet entistä enemmän yritysten rinnalle erilaisten kaupallisten palveluiden tuottajiksi. Muita osallistavan musiikkitoiminnan tuottajatahoja voivat olla mm. freelancer-muusikot ja -ryhmät, kunta, kuntaverkosto, välittäjäorganisaatio (yksittäinen tuottaja tai tuotanto-organisaatio) tai kuntalaiset itse. Loppukäyttäjän näkökulmasta palveluntuottajalla ei välttämättä ole erityisemmin merkitystä, kunhan palvelu on laadukas ja kohdattavan ryhmän tarpeita vastaava.

Eri tuottajien tuotanto- ja suunnitteluprosessit voivat erota monin tavoin. Yhdistyksen palvelutuotanto kumpuaa usein vankasta osaamisesta, kuten musiikista tai kuvataiteesta. Lisäksi yhdistyksillä on usein hyvä asiakkaiden tuntemus tai asiakaslähtöinen toimintatapa; toiminta suunnitellaan tietyn kohderyhmän tarpeisiin. [7]

Kolmas sektori on palvelutuottajana parhaimmillaan ketterämpi ja monipuolisemmin verkottunut kuin julkinen sektori, ja se sitoutuu yhteisen hyvän tuottamiseen tyypillisesti kokonaisvaltaisemmin kuin yksityinen sektori. Yhdistysten palvelutuotantoa tarvitaan eritoten hyvinvoinnin katvealueisiin, joissa toimiminen ei välttämättä houkuta kaikkia yrityksiä. [7] Poikkeuksen tähän tuovat yhteiskunnalliset yritykset, jotka käyttävät suurimman osan voitostaan yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen.

Taulukko [7]

Yhdistyksen kannattaa aloittaa palvelutuotteen ideointi oman osaamisen tunnistamisesta sekä potentiaalisen asiakkaan tarpeesta. Ideointiprosessiin tulee suhtautua mahdollisimman avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti. Lähtökohtana on se osaaminen, joka yhdistyksellä jo on, ja tiimi, jolla tuote on mahdollista toteuttaa. Tämän jälkeen ideoidaan, mistä tuote rakentuu ja miten tuotteen käytännön toteutus on järkevää tehdä. Pohjana on yleensä yksi ydintuote, mutta kannattaa olla avoin mahdollisuuksille ja tehdä palvelusta muunnelmia eri kohderyhmille ja yhteistyökumppaneille. [8]

Palvelutuotteen ideointi -esimerkki 

Tuotteistamisessa on kyse idean saattamisesta myytävään ja markkinoitavaan muotoon. Tuotteistettavalle palvelulle tulee muotoilla tarkoitus, sisältö, aikataulutus, kustannukset, myyntihinta sekä toimiva toteutusmalli. Kun tarjottava tuote on tarkasti ja perusteellisesti määritelty, on sen kuvaaminen ja markkinointi mahdollisille ostajille selkeää ja helppoa. [7]

Lisää tietoa täältä.

Jotta palvelusta voidaan muotoilla mahdollisimman onnistunut kokonaisuus, täytyy sitä pystyä arvioimaan ja kehittämään palautteen avulla. Palautetta voidaan koota  useammalta eri taholta, monin eri tavoin.

Palautteen kerääminen voi olla formaalia (kyselylomakkeet, haastattelut) tai informaalia (kahvipöytäkeskustelut). Palautteen muodolla tai keräystavalla ei ole väliä, kunhan toimijat saavat tarvitsemansa tiedon, jonka pohjalta he voivat arvioida ja kehittää palveluaan.

Palaute on hyvä saada useammalta taholta kuten loppukäyttäjältä, asiakkaalta ja tilaajalta. Palveluprosessia on syytä tarkastella ja arvioida myös tuottajan omasta näkökulmasta.

Kuva 1. Demingin ympyrä

Tärkeä osa palvelumuotoilua ja -tarjontaa on kyky hinnoitella palvelu oikein. Hinnoittelussa on kaksi tavoitetta: saada tuote myytyä ja tuottaa myyjälle voittoa. Hinnoittelun tulee perustua realistiseen käsitykseen palvelun tuottamisen kustannuksista, ja myyntitarjouksesta tulee selvitä mitä asiakas tuotteen hinnalla saa ja mitä ei. [7]

Tuotteen hinnan tulee

• Kattaa kustannukset ja kehittäminen
• Tuottaa voittoa (jos tavoitteena esim. varainhankinta perustoimintaan)
• Olla paras mahdollinen asiakkaalle ja myyjälle

Vaihtoehtoja hinnoitteluun: tuntihinta, kokonaisuuden hinta ja hinnoittelu moduuleittain. Huomioitava on myös, että hinta luo mielikuvaa tuotteen tai palvelun laadusta, joten alhainen hinta ei välttämättä aina toimi houkuttimena.

Pohja hintalaskelman tekemiseen löytyy Kolmannen lähteen handbookista:

Yhdistykset toteuttamassa itseään – ja palvemassa yhteiskuntaa, työkirja, s. 38

Osallistavaa taidetoimintaa, kuten muitakin kolmannen sektorin palvelutuotteita, voi myydä useita eri kanavia käyttäen. Myyntikanavat tulee valita oman toiminnan kannalta sopiviksi ja asiakaslähtöisesti. Kanavia voivat olla mm. sähköposti, kirjallinen esite, suora kontakti joko kasvokkain tai puhelimitse, alan markkinat ja messut. Erittäin tärkeitä ovat myös laajat ja monipuoliset verkostot sekä oman alan toimijoihin että potentiaalisiin asiakkaisiin.

Osallistavaa musiikkitoimintaa tarjoavan yhdistyksen on hyvä tietää, että kuntaa tilaajana tai yhteistyökumppanina sitovat monenlaiset reunaehdot kuten lainsäädäntö ja vuosikello. [12] Perusperiaatteista on syytä olla tietoinen ja lisätietoa saa ottamalla yhteyttä kohdekuntaan.

Julkiselle taholle tarjousta tehtäessä on huomioitava hankintalainsäädäntö ja kunnan omat hankintaohjeet. Palvelutuotteita tarjottaessa on syytä paneutua tarjouksen sisällön lisäksi myös muotoseikkoihin, koska tarjoukset ovat sitovia.

Vinkkejä tarjouksiin:

• tarjottavan tuotteen tai palvelun on täytettävä hankinnan kohteen vähimmäisvaatimukset
• tarjouksen hinnat on ilmoitettava tarjouspyynnössä määritellyllä tavalla
• tarjoajan on hyväksyttävä tarjouspyynnössä määritellyt ehdot

Lisätietoja tarjouksen tekemisestä täältä.

Kunnan kanssa toimittaessa on huomioitava budjettikausi ja julkisen rahoituksen mahdollinen hitaus. Mitä suuremmasta rahasummasta on kyse, sitä aiemmin tulee olla liikkeellä. Kunnan seuraavan vuoden talousarvioneuvottelut käydään aina syksyisin, joten suuret yhteistyöhankkeet on hyvä tuoda esille jo edellisenä keväänä ja pienemmät viimeistään elokuussa, jos niille halutaan kunnassa erillisrahoitus.

Palvelutuotteita toteutettaessa on muistettava:

• tekijänoikeudet
• palveluntuottajan velvollisuudet
• yhdistys: y-tunnus, ennakkoperintärekisteriote
• lainsäädäntö: työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, sairausvakuutuslaki jne.
• sopimukset: työsopimukset, sopimus vakuutusyhtiön kanssa sosiaalivakuutusmaksuista
• palkanmaksu
• kirjanpito
• työnantajamaksut: ennakonpidätys, sosiaaliturvamaksu, vakuutukset, työeläkemaksu jne.
• myyntiprosessin ja asiakassuhteen hoitaminen (laskutus, yhteydenpito asiakkaisiin)

Palvelutuotannon laajetessa myös työmäärä ja vastuu toiminnasta lisääntyy. Tällöin yhdistyksen on syytä miettiä tarvittavaa henkilöresurssia.

Oppaan tämä osio on tarkoitettu erityisesti musiikin opiskelijoille, kouluttajille, työelämässä toimiville freelancereille ja muille musiikin ammattilaisille. Osio jakautuu suurilta linjoiltaan kahteen osaan. Toisaalta käsitellään niitä kompetensseja, joita muusikolla tai musiikkipedagogilla olisi Musiikki elämään -hankkeen kokemusten mukaan hyvä olla, jotta hän pystyy työllistämään itseään osallistavan musiikkitoiminnan pariin.

Toisaalta taas tarkastellaan niitä puitteita ja edellytyksiä, jotka edesauttavat erityisesti ammattikorkeakoulua sellaisen oppimisympäristön luomisessa, jossa opiskelija eli musiikin tuleva ammattilainen voi näitä kompetensseja hankkia. Nykyiset musiikin ammattilaiset, freelancerit ja yhdistykset voivat saada lisäosaamista osallistavaan musiikkitoimintaan mm. täydennyskoulutuksena.

Musiikki elämään -hankkeen kokemusten mukaan osallistavan musiikkitoiminnan haasteena on vuorovaikutus ja erityinen pedagoginen osaaminen. Osallistavan musiikkitoiminnan toteuttaja on oman taiteenalansa ja instrumenttinsa asiantuntija, mutta samalla myös sensitiivinen havainnoija, osallistavien työtapojen taitaja sekä oman toimintansa reflektoija ja kehittäjä. Ohjaajan rohkeus heittäytyä tilanteeseen omalla persoonallaan mahdollistaa aitoja kohtaamisia osallistujien kanssa. Kohtaamiseen liittyviä osallistamis- ja vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää koulutuksella.

Pelkkä taiteen tai taiteilijan tuominen vanhustyön arkeen ei vielä tuo taiteen soveltavan käytön laajempia mahdollisuuksia työhön: tarvitaan pedagogista ammattitaitoa ja kohtaamisen kykyä, joilla yhteisöllistä taidetoimintaa voidaan fasilitoida.” [4]

Osallistavaan musiikkitoimintaan osallistuvien mielekkyyden kokemukseen voidaan suuresti vaikuttaa, kun ohjaaja ottaa huomioon osallistujien ominaispiirteet, elämänvaiheet ja tarpeet. Ohjaaja muokkaa omaa toimintaansa tätä taustatietoa hyödyntäen. Tässä yhteydessä tarvittava osaaminen on kohdattavan ryhmän tuntemusta. Se voi sisältää osallistujien ikäkauteen, kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen liittyvän yleistiedon lisäksi osallistujien henkilökohtaisten erityistarpeiden ja mahdollisten haasteiden tuntemusta. Esimerkiksi jos kohdattavana on muistisairaita, on hyvä hankkia tietoa ryhmän jäsenten erityistarpeista hoitavalta henkilöstöltä ja omaisilta. Osallistujien tason, tarpeiden ja haasteiden huomioon ottaminen voi lisätä osallistujien motivaatiota ja mahdollistaa onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia.

Aiemmin on käytetty termejä kohderyhmä ja kohderyhmätuntemus. Nykyään näkemys on siirtynyt kohti käsitettä kohdattava ryhmä. Puhumalla kohdattavasta ryhmästä halutaan tasa-arvoistaa ohjaajan ja osallistujien kohtaamista ja luopua ohjaajakeskeisestä lähestymistavasta (vrt. oppijakeskeinen opettamisnäkemys).

Kenelle ja minne?

Osallistava musiikkitoiminta edellyttää ohjaavalta ammattilaiselta ryhmätoiminnan ymmärtämistä ja ryhmäprosessin kannattelun taitoa [3]. Toiminnalla voi olla osallistujille monenlaisia merkityksiä. Esimerkiksi rumpukerhon ensisijaisena tavoitteena on yhdessä musisointi ja soittamaan oppiminen, minkä lisäksi kerhotoiminta tarjoaa mahdollisuuksia rakentaa sosiaalisia suhteita ja kokea osallisuutta. Tasapaino erilaisten merkitysten välillä vaihtelee osallistujien tarpeiden ja painotusten sekä ohjaajan toiminnan mukaan. Ohjaajan tulee huomioida ryhmän monipuolinen toiminta osalllistavia konsertteja ja työpajoja suunniteltaessa.

Toiminnallinen oppiminen ryhmässä on mahdollista, kun osallistuja kokee olonsa turvalliseksi. Turvallisuuden tunne syntyy tutustuttaessa toisiin osallistujiin ja ohjaajaan. Tähän kannattaakin käyttää aikaa varsinkin pitkäkestoisessa toiminnassa niin alkuvaiheessa kuin myöhemminkin työskentelyn lomassa.

Ryhmien ohjauksessa ja ryhmäopetuksessa toiminnan suunnittelulla on suurempi rooli kuin kahdenvälisessä opettamisessa. Ohjaajan tulee kuitenkin olla valmis joustamaan ja muuttamaan suunnitelmaansa tilanteen ja osallistujien mukaan. Musiikkitoiminnan suunnittelussa on lisäksi syytä huomioidan pidemmän kaaren rakentamisen pedagogiset ja taiteelliset näkökulmat (esim. konserttiin tähtäävien työpajojen suunnittelu).

Vuorovaikutustaidot ja arvostava kohtaaminen ovat keskeisessä roolissa osallistavaa musiikkitoimintaa ohjattaessa. Ohjaajasta välittyvä aito kiinnostus on edellytys kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksille.

Ohjaajan vuorovaikutustaitoihin kuuluu oman tehtävän ymmärtäminen sekä joustavuus. Tehtävä voi vaihdella tilanteen ja osallistavuuden mukaan. Esimerkiksi soitinesittelykonsertissa muusikko  on oman instrumenttinsa asiantuntija, kun taas osallistavassa työpajassa ohjaaja luo toiminnalle raamit fasilitoijana, mahdollistajana. Useimmiten ohjaajan tehtävät vaihtelevat saman tilanteen sisällä.

Osallistavan musiikkitoiminnan ohjaaja on monipuolinen toimija. Hän on tietoinen kehonkielestään, puheilmaisustaan sekä energiatasostaan ja pystyy tarpeen mukaan säätelemään ja muokkaamaan niitä. Ohjaajan on hyvä kyetä havainnoimaan omaa esiintymistään myös osallistujan näkökulmasta, auditiivisuudesta aina visuaaliseen ja kinesteettiseen ulottuvuuteen asti.

Muusikon työkuvaan sisältyy useasti monenlaisia projekteja, joten hän hyötyy tuotantoprosesseihin ja projektinhallintaan liittyvästä osaamisesta. Musiikki elämään -hankkeen kokemuksen mukaan yhteistyö ammattitaitoisen tuottajan kanssa mahdollistaa muusikolle tai musiikkipedagogille keskittymisen projektin mukaisesti omaan pedagogiseen ja taiteellisen osaamiseensa. Tämä ideaalitilanne on työelämässä kuitenkin harvoin mahdollinen, joten muusikon olisi hyvä hallita monipuolisesti tuotannollisia ja manageriaalisia perustaitoja sekä oman osaamisensa tuotteistamista. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa opiskelijoilleen oppimisympäristöjä, joissa he pääsevät harjoittelemaan pienimuotoisia tuotantoprosesseja ja projektinhallintataitoja.

Avainasemassa taiteen soveltavan käytön kanssa työskentelevälle, kuten musiikkisektorilla muutenkin, on alan kentän tuntemus ja verkostoituminen. Musiikinopiskelijoille ensisijainen verkostoitumismahdollisuus on opiskeluyhteisö. Tätä olisikin syytä painottaa opiskelijoille heti opintojen alkuvaiheessa.

Sosiaaliset taidot ovat osa muusikon ammattitaitoa. Osallistava musiikkitoiminta tarjoaa tällä hetkellä harvoin vakinaisen työsuhteen. Muusikon tuleviin työtehtäviin vaikuttaakin sekä tilaajan tyytyväisyys tuotteeseen että hänen kokemuksensa työntekijän miellyttävyydestä ja luotettavuudesta. Proaktiivisuus ja oma-aloitteisuus auttavat myös uralla etenemisessä.

Osallistavassa musiikkitoiminnassa työpiste on usein muiden ihmisten koti, työ- tai opiskelupaikka, jolloin toimija tulee sinne vieraana ja ulkopuolisena. Yksi osallistavan musiikkitoiminnan haasteista onkin luoda turvallinen ja kotoisa ympäristö vieraaseen paikkaan, mutta olla samalla liiaksi astumatta kenenkään reviirille. Tärkeää on asiallinen, tilanteeseen sopiva ja yhteistyökumppaneiden mukainen käyttäytyminen.

Ulkoinen rahoitus

Muusikot ja musiikkipedagogit ovat perinteisesti toimineet esiintyjinä ja opettajina. Viime vuosina musiikkialan ammattilaisten työnkuva on kuitenkin laajentunut uusille sektoreille taiteen soveltavan käytön kysynnän lisääntyessä. Uusiksi toimintaympäristöiksi ovat tulleet mm. työyhteisöt, sosiaali- ja terveyssektori sekä koulut ja päiväkodit.

Musiikillinen ja pedagoginen asiantuntijuus voi olla osallistavassa musiikkitoiminnassa käytössä monin eri tavoin. Musiikin harrastajat pystyvät toteuttamaan osallistavaa musiikkitoimintaa, mutta musiikin ammattilaiset tuovat oman taiteellisen osaamisensa kautta syvyyttä, sävyjä ja elämyksiä musiikkihetkeen. Taiteen soveltava käyttö ja osallistava musiikkitoiminta mahdollistavat tulevaisuudessa yhä enemmän moniammatillisuuden, taiteilijoiden yhteistyön ja taiteen integraation eli monen taiteenalan yhdistämisen osallistavassa taidetoiminnassa.

Taiteilijan, taidepedagogin tai hoito- ja hoiva-alan ammattilaisen asiantuntijuuden ydinalueet määrittävät sitä, millaisen taiteen soveltavan käytön alueella heidän ammattitaitonsa pääsee oikeuksiinsa. Näiden erojen, mutta myös osin toistensa lomaan sijoittuvien ammatillisten kompetenssien tunnistaminen auttaa taiteen ja taidetoiminnan muotojen kehittämisessä (…) sekä uudenlaisen toimintakulttuurin luomisessa.” [3]

Opetussuunnitelmien muokkaaminen laaja-alaisiksi osaamisperustaisiksi kokonaisuuksiksi helpottaa työelämän kanssa toteuttavien opintojen ja uudenlaisten oppimisympäristöjen luomista. Tämä on avainasemassa osallistavan musiikkitoiminnan koulutuksessa.

Käytännössä edellinen tarkoittaa mm. jouston ja valinnanmahdollisuuksien lisäämistä musiikin korkeakouluopintoihin. Työelämälähtöinen projektitoiminta on sujuvaa sijoittaa laajoihin osaamistavoitteisiin. Opinnoissa on kiinnitettävä erityistä huomiota projekteissa syntyvän osaamisen todentamiseen. Lisäksi on huomioitava, että osaamistavoitteisiin pääsemisen mallit voivat olla hyvinkin vaihtelevat ja monipuoliset. Samalla opiskelijan omia ideoita tulee kannustaa, sparrata ja tukea sekä projektiopintojen ajankohdan olisi hyvä joustaa.

Osallistava musiikkitoiminta perustuu taiteelliseen ja pedagogiseen osaamiseen. Musiikin koulutukseen olisi lisäksi syytä sisällyttää tätä tukevia taitoja: viestintä, oman osaamisen tunnistaminen, tuotteen/palvelun markkinointi, kulttuuriyrittäjyys ja hinnoittelu.

Koska osallistava musiikkitoiminta saattaa olla osa nykyisten opiskelijoiden tulevaa työnkuvaa, on heidän opettajillaan hyvä olla käsitys osallistavasta musiikkitoiminnasta ja sen asettamista erityisvaatimuksista muusikon ammattitaidolle. Osallistavan musiikkitoiminnan ammattilaisten koulutus haastaa perinteisen mestari-kisälli-opettamisen. Uusia opettajia rekrytoitaessa voidaan kiinnittää huomiota myös osallistavan musiikkitoiminnan osaamiseen, ja nykyisen opettajakunnan osaamista voidaan laajentaa täydennyskoulutuksella.

Perinteisesti musiikin ammattiopiskelijat tulevat ammattikorkeakouluun kehittämään omia instrumenttitaitojaan. Osallistava musiikkitoiminta ja taiteen soveltava käyttö on monille opiskelijoille uusi näkökulma; osa opiskelijoista innostuu samantien, mutta osa voi nähdä sen pelottavana ja omiin opintoihinsa kuulumattomana. Opintopisteiden pelätään kuluvan ”turhaan” ja oman alan perinteisten substanssikurssien jäävän liian vähälle. Osallistava musiikkitoiminta soveltuu omien erityispiirteidensä ja -vaatimustensa takia työnkuvaksi vain osalle musiikin ammattilaisista, mutta musiikkikorkeakoulun on hyvä silti tarjota kaikille opiskelijoilleen ”kurkistusluukku” taiteen soveltavaan käyttöön.

Suora tapa vaikuttaa opiskelijoiden asenteisiin on tarjota opiskelijalle uudenlaisia, turvallisia onnistumisen kokemuksia ja oppimisympäristöjä. Lisäksi opiskelijoita voidaan kannustaa lisäämällä heidän mahdollisuutta vaikuttaa opintojensa sisältöihin, kertomalla uusista työllistymismahdollisuuksista sekä tiedottamalla muusikon laajentuneista ammattikuvista.

Opiskelijoiden kiinnostusta osallistavaan musiikkitoimintaan voidaan helpoiten lisätä opettajien kautta, koska heillä on ammattikorkeakoulussa henkilökohtaisin ja läheisin suhde opiskelijoihin. Opettajien omat asenteet ovat tässä avainasemassa: Monella musiikkialan opettajalla on itsellään takanaan perinteiset konservatoriomallin mukaiset opinnot ja tiedot osallistavasta musiikkitoiminnasta saattavat olla hyvin vähäiset. Esimiestyössä onkin tärkeä tukea opettajan mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan ja myös resurssoida se.

Opinnot tulisi suunnitella tulevan työuran vaatimukset ja asiakaslähtöisyys huomioiden. Kouluttajan olisikin hyvä tuoda opiskelijoilleen esiin kaikki ne mahdollisuudet, jotka taidealalla on tarjota. Jokainen opiskelija voi sen jälkeen valita, mikä kiinnostaa häntä eniten ja mistä kaikesta oma ammattikuva myöhemmin muodostuu. Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että myös työelämälle tulee tarjota uusia näkökulmia ja haastaa sitä.

Ulkopuolinen rahoitus antaa ammattikorkeakouluille mahdollisuuden kehittää omaa osallistavan musiikkitoiminnan koulutusosaamistaan, koska perusrahoituksesta ei välttämättä löydy tähän kehitystyöhön tarvittavaa resurssia. Ulkopuolisina tulolähteinä voivat olla esimerkiksi tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) hankerahoitus, opetuksen yhteydessä syntyvät tuotteet ja palvelut sekä maksullinen palvelutuotanto.

Hankerahoitus

• Merkittävä taloudellinen hyöty, rooli tulee kasvamaan.
• Tuo mukanaan lisäresurssia koulutusohjelmalle ja luo uusia työpaikkoja alumnille.
• Auttaa kehittämään uusia toimintamalleja, jotka jatkuvat hankkeen jälkeen.

Maksullinen palvelutoiminta

• Täydennyskoulutus: ammattikorkeakoulut voivat täydennyskouluttaa kolmannella sektorilla jo toimivia ja sinne haluavia ammattilaisia osallistavassa musiikkitoiminnassa ja liiketalousosaamisessa.
• Opetuksen tuotteet ja  palvelut: tuottavat opintopisteitä, ja eivät kilpaile ammattilaisten kanssa, koska tuotteen laatua ja aikataulua ei voida samalla tavalla taata.

Musiikki elämään -hanke toteutettiin ideoimalla ja kokeilemalla erilaisia kulttuurisia palvelutuotteita. Tuotteiden muotoilussa ja kehittämisessä olivat mukana ammattikorkeakoulujen opiskelijat ja opettajat sekä hankehenkilökunta. Kehitystyö tehtiin yhteistyössä paikallisten kolmannen sektorin toimijoiden sekä kuntien kanssa. Tarkalla korvalla kuunneltiin myös työpajoihin ja konsertteihin osallistuneiden ryhmien mielipiteitä ja näiden kohdattujen ryhmien kanssa työskentelevien ammattilaisten, kuten opettajien ja palvelutalojen henkilökunnan näkemyksiä.

Oppaan tässä osiossa esitellään tekstin ja videokuvan muodossa kuusi hankkeessa kehitettyä tuotetta ja LAMK:ssa toteutettu koulutuskokonaisuus freelancer-muusikoille. Lisäksi mukana on Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijan Tuomas Myllylän videopäiväkirja.

Taitelijapari toteuttaa ikäihmisille kerhohetken, jossa vaivutaan muistoihin, nautitaan liikkeestä, laulusta, musiikista ja kosketuksesta. Hetkessä ollaan ja tehdään yhdessä.  Kerhohetkien sisällöissä huomioidaan osallistavuus, vuorovaikutuksellisuus sekä osallistujien toiveet, kiinnostuksenkohteet ja kunto.

Palvelun tavoitteena on tarjota palvelukodin tai -keskuksen asukkaille ja asiakkaille, yksinäisille ikäihmisille, innokkaille laulajille ja seuraa kaipaaville senioreille paikka, jossa yhdessä tekemisen ja jakamisen avulla voidaan tuottaa onnen ja arjesta irtautumisen hetkiä. Ryhmä tarjoaa ikäihmisille mielen ja kehon virkistystä sekä lisää sosiaalista hyvinvointia.

Sävelsuunnistus on musiikkiseikkailu alle kouluikäisille lapsille. Päiväkotiin saapuu joukko metsänhahmoja, joilla jokaisella on oma suunnistusrastinsa. Lapset kiertävät pienessä ryhmässä rastilta toiselle tehtäviä ratkoen ja metsän asukkaita tavaten. Ratkaistuaan tehtävän, lapset saavat nuotin. Tehtävissä opetellaan musiikin peruselementtejä vastapareja käyttäen: hiljainen-voimakas, nopea-hidas, korkea-matala, soolo-tutti. Kun kaikki rastit on kierretty, kokoonnutaan yhteisiin metsän juhliin. Siellä lasten keräämistä nuoteista tehdään laulu, joka lauletaan ja musisoidaan yhdessä.

Sävelsuunnistuksen tavoitteena on tuottaa lapsille musiikkia ja seikkailua sisältävä oppimiselämys. Elämyksen kautta ja yhdessä ryhmässä toimien lapset ratkaisevat tehtäviä ja oppivat musiikin peruselementtejä.

Mitä saadaan kun yhdistetään saaveja, ilmastointiputkea, teippiä, herneitä ja pilttipurkkeja? Tietysti rumpuryhmä! Musiikkiopisto Musaiikki järjestää alakoululaisille suunnatun, viikoittaisen rumpukerhon, jota vetää rumpupedagogi Janne Mathlin. Kerhossa sovelletaan Paukepiiri-menetelmää ja rummutetaan erilaisilla omatekoisilla soittimilla. Aiempaa soittokokemusta ei tarvita, kaikki pääsevät musisoimaan yhdessä jo ensimmäisestä päivästä alkaen.

Tavoitteena rumpukerhossa on lisätä koululaisten osallisuuden, yhteisöllisyyden ja onnistumisen kokemuksia taidetoiminnan keinoin. Iltapäivisin järjestettävä kerhotoiminta parantaa erityisesti niiden alakouluikäisten lasten tilannetta, joille ei ole järjestettyä kunnallista iltapäivätoimintaa. Paukepiiri-metodia voidaan käyttää myös nuorten ja ikäihmisten kanssa sekä sukupolvien välisessä toiminnassa.

Hääppöset eli näyttelijä-muusikko Miska Kajanus ja muusikko Johanna Viksten johdattavat työpajan osallistujat musiikki-improvisaation maailmaan. Työpajoja voidaan järjestää  palvelutaloissa tai päiväkeskuksissa. Pajassa improvisoidaan osallistujien ideoiden pohjalta lauluja, joihin osallistujat pääsevät omasta kunnosta ja halusta riippuen mukaan laulamaan, soittamaan ja tanssahtelemaan.

Palvelun tavoitteena on lisätä työpajoihin osallistuvien yhteisöllisyyttä, toimijuutta ja osallisuutta. Työpajat tarjoavat osallistujille uuden ilmaisukanavan ja positiivisia kokemuksia omasta lauluäänestä sekä musiikillisesta ja kehollisesta ilmaisusta.

Metropolian opiskelija Tuomas Myllylä osallistui Tarinat soikoon! -projektiin keväällä 2013. Tuomaksen aatteisiin ja tunnelmiin projektin edetessä voit tutustua yllä olevan videopäiväkirjan kautta.

Osallistava konsertti -projektissa toteutetaan yhdessä osallistujien kanssa konsertti. Konserttia edeltävissä musiikkipedagogien vetämissä työpajoissa tutustutaan konsertin kappaleisiin ja valmistellaan esityksiä. Fokus on osallistujien ja vetäjien yhteisessä toiminnallisessa ideoinnissa ja luovassa prosessissa. Konsertissa projektiin osallistujat esiintyvät yhdessä musiikkipedagogien kanssa.

Palvelun tavoitteena on tarjota osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia musiikkiproduktion kautta. Osallistujat tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi niin työpajoissa kuin konsertissakin tasavertaisina taiteellisina toimijoina projektin vetäjien rinnalla.

Konserttikeskuksen ”Oppilaat konsertin tuottajina” -toimintamalli osallistaa koululaiset koulukonsertin tai muun kulttuuritapahtuman tuotantoon.

Toteuttajana toimii esimerkiksi koululuokka, koulun harrastekerho, valinnaisen musiikinkurssin oppilaat tai vanhempainyhdistys. Projektiin osallistuvat oppilaat jakavat tehtävät ja suorittavat ne ohjatusti. Toimintamallin voi toteuttaa eri tavoin, joten esimerkiksi kesto vaihtelee toteutustavasta riippuen. Keskimäärin järjestävä ryhmä aloittaa työskentelynsä pari viikkoa ennen konserttia.

Malli rikastaa konserttikokemusta ja sitoo oppilaat konsertin järjestämiseen. Tällöin konsertti ei jää vain auditiiviseksi. Musiikki elämään -hankkeen kokemusten mukaan oppilaille on tärkeää olla osa konsertin tekemistä, ja vaikkei projektitoiminta ole pitkäkestoinen, se voi olla osallistujilleen hyvin merkityksellinen.

Oppilaat konsertin tuottajina -opas on ladattavissa ilmaiseksi täältä.

Lahden ammattikorkeakoulussa kehitettiin Musiikki elämään -hankkeessa freelancer-osaamisen koulutuskokonaisuus. Koulutuksen avulla lisätään kulttuurikentän toimijoiden yhteistyömahdollisuuksia niin keskenään kuin julkisen sektorin ja muiden tahojen kanssa. Koulutus lisää osallistujien osaamista erityisesti kulttuuripalvelujen tuotteistamisessa ja tarjoamisessa. Kouluttajina/sparraajina toimivat musiikkialan pitkänlinjan tuottaja sekä taidealan yrittäjä/freelancer.

Koulutuskokonaisuuden sisältö:

• produktion ideointi ja toteutus
• erilaisten kohdattavien ryhmien kanssa toimiminen ja niille esiintyminen
• yleisöyhteistyö ja osallistavuus
• itsensä työllistäminen
• oman osaamisen tunnistaminen ja sen markkinointi
• hinnoittelu ja laskutuskanavat
• verkostot, verkostoituminen

Koulutus koostuu neljästä lähipäivästä ja produktion ideointiin liittyvästä kahdesta sparraussessiosta. Produktio ideoidaan osallistujista kootuissa pienryhmissä.

Musiikki elämään (2011-2014) oli ESR-rahoitteinen hanke, joka edisti taiteen käyttöä sosiaalisen hyvinvoinnin välineenä. Hankkeessa kehitettiin kolmannen sektorin yhdistyksien ja järjestöjen valmiuksia tuottaa osallistavan musiikkitoiminnan palveluita. Lisäksi mukana olevat ammattikorkeakoulut kouluttivat opiskelijoitaan osallistavan musiikkitoiminnan ammattilaisiksi kolmannelle sektorille.

Musiikki elämään koostui alueellisista osatoteutuksista Lahden, Kokkolan ja Oulun alueilla sekä pääkaupunkiseudulla. Näillä alueilla musiikin opiskelijat toteuttivat osallistavia konsertteja ja työpajoja ammattilaisten ohjauksessa. Osatoteutusten sisältö rakentui alueellisten painotusten, vahvuuksien ja tarpeiden mukaan.

Lisätietoa:

Musiikki elämään -hankkeen nettisivut

Riksomfattande Musik för livet -projektet 2011-2014 främjade användningen av konsten som ett verktyg för det sociala välmående, genom att förstärka deltagande av konsertverksamheten och samarbete med publiken. I pilotprojektet prövades en ny servicemodell där tredje sektorn stod som betjänings producent för utbudet av den deltagande konsertverksamheten och publiksamarbetet med kommunen som beställaren. Yrkeshögskolorna stod för den pedagogisk och produktiv utbildning för tredje sektorns operatörer och musikstuderande, för de kommande aktörerna inom kulturområdet.

Musik för livet -projektets huvudarrangör var Metropolia yrkeshögskolans pop/jazz och musikens utbildningsprogram. Delaktiga i projektet var Konsertcentral rf, Centria yrkeshögskola, Lahtis yrkeshögskola, yrkeshögskolan i Uleåborg samt Vanda och Karleby stad. Projektet finansierades av Europeiska socialfonds landsomfattande utvecklingsprogram (ESF).

Music for Life was a development project for regional participatory music and audience co-operation, carried out between 2011 and 2014. Its aim was to develop the use of arts and music as a tool for social welfare and to promote the co-operation between Universities of Applied Sciences, municipalities and third sector organizations. Music for Life piloted a service model in which the third sector acts as a participatory music producer, and local municipalities as clients and subscribers. In this model the Universities of Applied Sciences offer the education needed for musicians and producers.

Music for Life consisted of local subprojects in which music students produced and led participatory concerts and workshops. They were guided by professionals from various fields of arts. The content of the subprojects derived from local emphases, strengths and needs.

Music for Life was a joint project by the Metropolia University of Applied Sciences, the Concert Centre, the Universities of Applied Sciences of Lahti, Oulu and Centria, and the cities of Kokkola and Vantaa. The project was funded by the European Social Fund (ESF).

Kirjoittajat ja toimittajat

Suvi Hartikainen, päätoimittaja, Metropolia

Sonja Munter-Mäkeläinen, Metropolia

Toimituskunta

Marjo Leppä, LAMK

Minna Liski, LAMK

Johanna Leponiemi, Oamk

Annika Koivusalo, Centria

Mari Kätkä, Konserttikeskus

Ville Niutanen, Konserttikeskus

Reijo Karvonen, Metropolia

Jere Laukkanen, Metropolia

Markus Utrio, Metropolia

Anna-Maria Vilkuna, Metropolia

Sampo Purontaus, Kokkolan kaupunki

Elina Vanhapiha, Kolmas lähde

Visuaalinen ilme ja tekninen toteutus

Eero Salminen, Metropolia

Valokuvat

Teemu Malva, Metropolia

Niklas Meltio

Videot

Mediarinki Oy: Harri Lehtamo, Ilmari Kovanen

Minna Lamppu, Metropolia

Yhteystiedot

Jere Laukkanen

Osaamisaluepäällikkö

Metropolia Ammattikorkeakoulu

puh. 050 401 3465

jere.laukkanen@metropolia.fi

1. von Brandenburg, Cecilia. 2008. Kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Näköaloja taiteen soveltavaan käyttöön. Opetusministeriön julkaisuja, 2008:12.

2. Gretschel, Anu. 2002. Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Studies in Sport, Physical Education and Health 85. Jyväskylän yliopisto.

3. Huhtinen-Hildén, Laura. 2013.  Kohti luovaa arkea – kulttuurisen vanhustyön mahdollisuuksista ja haasteista. Kirjassa Leppisaari, Katri (toim.). Tahtoa, toimintaa ja käytäntöä. Kulttuurisen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa. Osaattori ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy.

4. Huhtinen-Hildén, Laura. 2013. Kulttuurisen vanhustyön kehittämisen seuraavat askeleet. Teoksessa Laura Huhtinen-Hildén & Anna-Maria Vilkuna (toim. ). Kulttuurinen vanhustyö – taide kumppanina läpi elämän. Metropolia Ammattikorkeakoulu Kulttuuri ja luova ala.

5. Hyyppä, Markku T. & Liikanen, Hanna-Liisa. 2005. Kulttuuri ja terveys. Edita Prima.

6. Kaikkonen, Markku. Haastattelu 11.2.2013, haastattelijoina Suvi Hartikainen ja Sonja Munter-Mäkeläinen.

7. Kolmas lähde -hanke 2013. Handbook, Yhdistykset toteuttamassa itseään – ja palvelemassa yhteiskuntaa. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus.

8. Leppä, Marjo. Haastattelu 15.11.2012, haastattelijana Suvi Hartikainen.

9. Liikanen, Hanna-Liisa. 2003. Taide kohtaa elämän – Arts in hospital -hanke ja kulttuuritoiminta itäsuomalaisten hoitoyksiköiden arjessa ja juhlassa. Helsinki: Otavan kirjapaino.

10. Liikanen, Hanna-Liisa. 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010-2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1.

11. Lonie, Douglas. Haastattelu 27.6.2013, haastattelijoina Suvi Hartikainen ja Sonja Munter-Mäkeläinen.

12. Purontaus, Sampo. Haastattelu 1.11.2012, haastattelijana Suvi Hartikainen.

13. Särkämö, Teppo, Laitinen, Sari, Numminen, Ava, Tervaniemi, Mari, Kurki, Merja & Rantanen, Pekka. 2011. Muistaakseni laulan: Musiikin käyttö muistisairaiden mielialan, elämänlaadun ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemisessa. Miina Sillanpään Säätiön julkaisuja A:10.

14. Westerholm, Hanna (toim.). 2011. Kulttuurin käsikirja opettajille. Helsingin kulttuurikeskus & Helsingin kaupungin opetusvirasto.

15. Westerholm, Hanna (toim.). 2011. Kulttuurikasvatus Helsingin peruskouluissa. Helsingin kulttuurikeskus & Helsingin kaupungin opetusvirasto.

———————————————————————————————————————

Bardy, Marjatta, Haapalainen, Riikka, Isotalo, Merja & Korhonen, Pekka (toim.). 2007. Taide keskellä elämää. Kiasma.

Huhtinen-Hildén, Laura. 2012. Kohti sensitiivistä musiikin opettamista. Ammattitaidon ja opettajuuden rakentumisen polkuja. Jyväskylä Studies in Humanities 180. Jyväskylän yliopisto.

Jauhiainen, Riitta & Eskola, Marjatta. 1994. Ryhmäilmiö. WSOY.

Koskinen, Tuulikki, Mustonen, Pekka & Sariola, Reetta (toim.).  2010. Taidekasvatuksen Helsinki. Lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatus. Helsingin kaupungin Tietokeskus & Helsingin kaupungin Kulttuurikeskus.

Kulttuuri – tulevaisuuden voima. Taustaselvitys kulttuurin tulevaisuus -selontekoa varten. Opetusministeriön julkaisuja 2009:58.

Kulttuuri – tulevaisuuden voima. Toimikunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Opetusministeriön julkaisuja 2010:10.

Leskinen, Eija. 2009. Ryhmä toimimaan. PS-Kustannus.

Liikanen, Hanna-Liisa. 2003. Taide kohtaa elämän – Arts in hospital -hanke ja kulttuuritoiminta itäsuomalaisten hoitoyksiköiden arjessa ja juhlassa. Otavan kirjapaino.

Varho, Jenni & Lehtovirta, Mauri (toim.). 2010. Taidetta ikä kaikki – Selvitys ikäihmisten hoivayhteisöjen kulttuuritoiminnasta Helsingissä. Helsingin kulttuurikeskus.

Virtala, Jukka. Ajatuksia soveltavasta taiteesta. Sähköinen artikkeli osoitteessa http://www.yleisotyo.fi/index.php?page=soveltava-taide. Haettu 24.1.2014.

ISBN 978-952-5797-56-5